Tervetuloa tarinaani, joka on tällähetkellä vielä nimetön, mutta saa nimensä piakoin. Pistän tämän ensimmäisen luvun tänne vähän vaiheessa, ja kirjoitusvirheitäkin nyt on, mutta antaa olla :D Korjaan myöhemmin, ja pistän blogini uuteen uskoon ^^

1. luku.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

”Sisään”, kuului ääni oven toiselta puolelta. Ovi avautui ja sisään astui noin nelisissäkymmenissä oleva nainen, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Muutenkin hän oli hoikka ja pitkä nainen, jolla oli päällään normaalit farkut ja t-paita.

”Mitä asiaa?” tokaisi ääni, joka oli päästänyt naisen sisään. Tyttö istui sängyllään, ja katseli aivan toiseen suuntaan, missä päin hänen äitinsä ei ollut. Tytöllä oli ruskeat hädintuskin olkapäihin ulottuvat hiukset ja hän oli perinyt äitinsä silmät.

”Lara, tule nyt edes syömään. Tiedät, että tämä on kaikille surullinen asia, mutta näin sen on mentävä”, tytön, Laran, äiti sanoi.

”Ai oliko muka oikein, että isä kuoli ja minä joudun sisäoppilaitokseen?” Lara sanoi kiukkuisesti ja mulkaisi äitiään pahasti. ”Miksi minun täytyy mennä? Olethan sinä vielä täällä!”

Laran äiti istuutui sängyn jalkopäähän huokaisten. ”En voi pitää sinua, ymmärrät sen kai? Tai siis.. Sinun on paljon parempi olla sisäoppilaitoksessa muiden samanikäisten nuorten kanssa, kuin täällä”, hän selitti Laralle joka pysyi hiljaa katsoen käsiään. ”Sitä paitsi, pääset lomilla käymään täällä.”

Vihdoin Lara sai äänensä takaisin. ”Niin, kahdesti vuodessa pariksi viikoksi! Luuletko muka, etten minä ikävöisi yhtään ystäviäni?”

”Ei tässä siitä ole kyse. Sinun on vain nyt mentävä sinne sisäoppilaitokseen. Lähdet huomenna, vien sinut. Rupea pakkaamaan, mutta sitä ennen tule syömään”, äiti sanoi ja lähti huoneesta sulkien oven perässään.

Lara jäi istumaan sängylleen katse vieläkin käsissään. Miten näin oli päässyt käymään? Hän oli tullut eilen illalla koulusta, ja oli kuullut kauhean uutisen, että hänen isänsä oli kuollut autokolarissa. Ja ihan kuin ei muuten olisi surkeaa, äiti ilmoittaa aamiaisella, että hänen täytyisi lähteä sisäoppilaitokseen, eikä edes kerro kunnon syytä.

Hän nousi sängystään ja meni keittiöön kuivaten silmiään.

 

Lara oli saanut pakattua kaikki tavaransa, ja hänen laukkunsa oli autontakakontissa. Hän itse istui etupenkillä äitinsä vieressä matkalla kohti uutta kouluaan, ja asuinpaikkaansa.

                      Kumminkaan hän ei saisi yhtään ystävää sieltä, ja kaikki syrjisivät häntä, Lara ajatteli ja vilkaisi auton sivupeilistä omaa kuvajaistaan. Hänen ruskeat hiuksensa olivat vähän pörrössä ja hänen naamansa näytti ilottomalta.

                      ”Perillä”, hänen äitinsä sanoi ja pysäytti auton suuren rakennuksen pihaan. Rakennus oli korkea ja leveä, mutta ulkoapäin hyvin ankean näköinen tummine seinineen. Talo ei ollut laatikon muotoinen, vaan siinä oli vähän kuin torneja, mutta ei kumminkaan.

                      ”Tämäkö se on?” Lara kysyi noustessaan äitinsä perässä autosta ja katsellen ympärilleen. Ketään ei näkynyt ulkona. Oliko nyt menossa tunti, vai olivatko kaikki yleensä sisällä?

                      ”Tämä se on. Sinun uusi.. Kotisi..” Laran äiti sanoi. ”Tai, ei kotisi, mutta väliaikainen kotisi. Katsotaan pääsetkö takaisin entiseen kouluusi ensi lukuvuodeksi.”

                      ”Onko se mahdollista?” Lara kysyi äkkiä toiveikkaasti.

                      ”Kyllä, mutta se on hyvin pieni mahdollisuus”, hän vastasi ja katsoi Laraa ymmärtäväinen ilme kasvoillaan. Hän meni takakontin luokse ja avasi sen. Hän tyrkkäsi Laralle hänen matkalaukkunsa. ”Anteeksi, mutta en voi tulla sisälle. Minulla on muutenkin kiire.”

                      Lara katsoi äitiään. ”Milloin me nähdään seuraavan kerran?”

                      ”Varmaan jouluna, jos voit tulla kotiin jouluksi. Ja jos haluat. Asiat muuttuvat”, hän sanoi Laralle ja suukotti tyttöä poskelle. ”Nähdään”, hän lisäsi vielä ja meni autoon sisälle ja kurvasi pois pihasta.

                      Lara katsoi äitinsä autoa vielä pitkään, niin pitkään kunnes mitään ei enää näkynyt.

 

Vihdoin ja viimein hän oli saanut kerättyä rohkeutensa ja raahattua laukkunsa sisään. Aula oli hyvin kolkko ja seinillä oli pitkien välimatkojen päässä valoja, joten aula oli myös aika pimeä.

                      Lara käveli keskelle aulaa. Aulasta lähti monia käytäviä kaikkiin suuntiin talossa, ja Laran oli tarkoitus löytää rehtorinkanslia, mikä ei ollutkaan niin helposti tehty, kuin hän oli luullut. Lara rupesi katselemaan ympärilleen, kuin etsien jotain kylttiä missä lukisi rehtorinkanslia.

                      ”Hei, oletko uusi?”

                      Lara säpsähti pahasti ja pudotti laukun maahan niin että kolahti aukeassa aulassa. Hän kääntyi katsomaan, kuka oli puhunut hänelle.

                      Puhujaksi osoittautui poika, noin Laran ikäinen, jollei hän pahasti erehtynyt. Pojalla oli vaaleat hiukset ja vaaleansiniset silmät. Hänellä oli päällään sisäoppilaitoksen koulupuku, valkoinen kauluspaita ja mustat suorat housut. Takin hän oli näköjään jättänyt jonnekin.

                      ”Säikäytinkö pahasti?” poika kysyi. ”Ei ollut tarkoitus, anteeksi.”

                      ”Et sinä”, Lara sanoi, mutta tiesi, ettei poika uskonut häntä. ”Joo, olen uusi. Tiedätkö missä on rehtorin kanslia?”

                      ”Tietysti”, poika sanoi ja haroi vaaleita hiuksiaan. ”Käyn siellä vähän liiankin usein… Nytkin olen matkalla sinne päin… Tuli pientä – öh – sanaharkkaa opettajan kanssa kesken tunnin. Voin näyttää sinulle, missä se on.”

                      Poika suunnisti oikealle käytävälle päin ja Lara lähti seuraamaan häntä. Käytävällä oli harvoin valoja, ja ikkunatkaan eivät valaisseet, kun ulkona oli niin synkkä ilma.

                      ”Ainiin”, Lara sanoi kävellessään pojan perässä matkalaukkuaan raahaten. ”Olen Lara Taylor. Sinä?”

                      ”Ai, anteeksi. Minä olen Rick Kathan”, poika sanoi. ”Tässä…”

                      He olivat tulleet ovelle, jossa oli pieni kyltti, joka kertoi, että huone oli rehtorinkanslia. Rick koputti oveen ja sen takaa kuului vaimea ääni, joka kutsui heidät sisään.

                      Rick avasi oven ja huone paljastui isoksi tummaksi huoneeksi, jonka seiniä ympäröivät lukuiset kirjahyllyt täynnä kirjoja. Keskellä huonetta oli yksinäinen tumma kirjoituspöytä, jonka takana istui hyvin tiukan näköinen nainen. Naisella oli tiukka, nyrpeä ilme naamallaan, aivan kuin hän haistaisi kokoajan jotain vastenmielistä hajua. Naisen täytyi olla rehtori, sillä huoneessa ei ollut ketään muuta ihmistä, kuin he ja nainen.

                      ”Patrick Kathan”, nainen tokaisi ja mittaili katseellaan Rickiä. ”Näen sinun naamaasi aivan liian usein täällä. Entäs, kuka sinä olet?” nainen lisäsi käännettyään katseensa Laraan, joka seisoi oven vieressä laukku jaloissaan.

                      ”Lara Taylor, uusi oppilas”, Lara vastasi ja asteli vähän lähemmäksi rehtoria.

                      ”Ah, niinpä tietysti. Kuulinkin että tänne on tulossa joku uusi..”, hän sanoi ja etsi joitain papereita. ”Tässä”, hän ojensi Laralle yhden paperin. ”Täytä se nyt, meidän täytyy tietää henkilötietosi.”

                      Lara otti paperin ja katseli sitä kummastuneena. Eikö hänen äitinsä ollut kertonut näitä vielä? Hän kaivoi taskustaan kynää ja istahti lähimmälle tuolille.

                      Rehtorin jankuttaessa joitain sääntöjä Rickille, (jotka hän oli näemmä kuullut aika monta kertaa, sillä hän ei jaksanut keskittyä ollenkaan, sanoi vain jossain vaiheessa ”niin”, ”joo” ja ”tiedän.”) Lara kirjoitti syntymäaikaansa ja muita tietoja lapulleen. Vihdoin hän oli saanut kirjoitettua kaikki asiat ylös, hän ojensi paperin rehtorille.

                      Nainen hätisti Rickin pois huoneesta, ja kääntyi nyt taas Laran puoleen.

                      ”Vai että viisitoista vuotias tyttönen olet?” hän kysyi. Lara nyökkäsi. ”Näytät paljon ikäistäsi nuoremmalta.”

                      Lara pysyi hiljaa, vaikka hänen tekikin mieli sanoa jotain, muttei viitsinyt, koska tiesi, miten siinä voisi käydä. Rehtori mumisi itsekseen vain jotain ja välillä Lara nyökkäsi vastaukseksi.

                      ”Asiat kunnossa. Minä olen tämän koulun rehtori. Gertrude Quanstrom. Sano vain rehtori Quanstrom”, rehtori Quanstrom sanoi. ”Voit poistua, Kathan näyttää sinulle tien tyttöjen makuusaleihin. Ne ovat ihan poikien vieressä, mutta koita kestää.”

                      ”Selvä..” Lara sanoi ja poistui huoneesta, napaten laukkunsa mukaan. Rick odotti ulkopuolella.

                      ”Miten meni?” Rick kysyi.

                      ”Ihan hyvin.. Kaamea nainen”, Lara sanoi. Sitten hän kääntyi Rickin puoleen. ”Onko oikea nimesi Patrick?”

                      ”On.. Mutta kutsu minua Rickiksi, en pidä Patrickista ”, hän sanoi. ”Okei?”

                      ”Okei”, Lara sanoi. ”Pystytkö näyttämään makuusalini?”

                      ”Joo”, Rick sanoi ja hymyili. ”Tännepäin."